Ympäristöministeriön mukaan rakennettu ympäristö aiheuttaa kolmanneksen Suomen kasvihuonepäästöistä. Ministeriön tavoitteena onkin, että 2020-luvun puoliväliin mennessä lainsäädäntö ohjaa rakennuksen hiilijalanjälkeä vähäpäästöisemmäksi koko elinkaaren ajalta.
Vähähiilisyyteen voidaan päästä monia reittejä pitkin: toisissa kohteissa voi olla tarpeen keskittyä energiatehokkuuden maksimointiin, kun taas toisissa kohteissa päästöjä voidaan vähentää käyttämällä vähähiilisiä tai pitkäikäisiä materiaaleja. Vähähiilisessä rakentamisessa tarkastellaan rakennuksen koko elinkaaren hiilijalanjälkeä eli käytön ja energiankulutuksen lisäksi myös rakennusmateriaalien valmistusta, rakentamista ja purkua.
Nykyisen hallituksen ohjelman tavoitteena on, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Yhdeksi hallituksen ilmasto- ja energiastrategian tavoitteiden saavuttamisen keskeiseksi keinoksi on esitetty puun käytön lisäämistä rakentamisessa. Ympäristöministeriön Puurakentamisen ohjelman tavoitteena on lisätä puun käyttöä niin kaupunkien rakentamisessa, julkisessa rakentamisessa kuin suurissa puurakenteissakin.
Puun sitoma hiili säilyy rakennuksissa pitkään hiilivarastona. Puurakentamisen lisääminen vaikuttaa kasvihuonekaasujen nettopäästöihin metsien nettohiilinielun ja puutuotteiden hiilen poistumien sekä vaihtoehtoisten materiaalien tuotannossa syntyvien päästöjen kautta. Puun käyttöä kehittämällä voidaan myös tukea metsien kestävää ja järkevää käyttöä. Teollisen puurakentamisen ratkaisuilla voidaan puolestaan kehittää materiaali- ja tuotantotehokkuutta ja parantaa teollisten hallittujen prosessien kautta laatua ja kustannustehokkuutta.
Ympäristöystävällisen rakentamisen kehitystä Suomessa tukevan Green Building Council Finland ry:n johtavan asiantuntijan Miisa Tähkäsen mukaan vähähiilisen rakentamisen kulmakivi on energiatehokkuus, mutta myös materiaalivalinnoilla on suuri merkitys. Puurakentamista pidetään yleisesti ottaen elinkaaripäästöiltään ekologisempana vaihtoehtona kuin betonipohjaista rakentamista, koska puu on uusiutuva materiaali. Päästöjä kartoittaessa täytyy kuitenkin ottaa huomioon, mistä puurakentamisen materiaali on peräisin ja millä tyylillä metsää on hoidettu.
Täysin mustavalkoista materiaalien vertailu ei ole, ja materiaalit on syytä valita hankekohtaisesti. Myös teräksen ja betonin käyttöön kehitetään koko ajan vähäpäästöisempiä ratkaisuja, jotka kuitenkin ovat vielä kalliimpia kuin valtavirtatuotteet. Puurakentaminen on helpoiten sovellettavissa varsinkin pientalorakentamiseen, kun halutaan rajoittaa rakentamisen hiilipäästöjä käytettävissä olevilla vaihtoehdoilla, koska markkinoilla on useampia kilpailijoita, mikä pitää kustannuksia kohtuullisina.
– Myös julkiset toimijat pyrkivät lisäämään puurakentamista, mutta markkinat ovat olleet hieman hitaat eikä puurakentamisosaamista valitettavasti ole siinä määrin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Teollisen mittakaavan puurakentamisen yrityksiä on vain muutamia. Vaikka teollisen mittakaavan puurakentamista yritetään edistää voimakkaasti, suhteessa kaikkeen teolliseen rakentamiseen puhutaan vielä marginaalisesta materiaalista, Tähkänen kuvailee.
Suomen ympäristökeskuksen Puutuotteet hiilivarastona ja uusiutumattomien materiaalien korvaajina -raportin mukaan asuinrakentamisessa puuta käytetään päämateriaalina erityisesti pientalorakentamisessa. Omakotitaloissa puun osuus on yli 80 prosenttia, mutta puukerrostalojen osuus valmistuneista kerrosneliöistä on edelleen vain muutamia prosentteja. Vuosina 1996–2021 Suomeen rakennettiin kaikkiaan 119 puukerrostaloa.
Rakentamispäätöksiä tehtäessä on Tähkäsen mielestä olennaista se, että ne perustuvat laskelmiin, joissa arvioidaan rakentamisen elinkaarta 50 vuoden ajalla. Sitä kauemmas tulevaisuuteen ulottuvat olettamukset ovat epävarmalla pohjalla, sillä tulevaisuuden arvioiminen on haastavaa. Peukalosääntönä on tietenkin muun muassa se, että fossiilisia polttoaineita käytetään mahdollisimman vähän.
Pientalon omistajat voivat Tähkäsen mukaan kehittää rakentamisen ja asumisen hiilineutraaliutta pääasiallisesti kiinnittämällä huomiota uudisrakentamisen materiaalivalintoihin sekä energiankulutukseen, lämmitysmuodon valintaan ja rakennuksen tiiviyteen. Kestävyyden ja ympäristöjalanjäljen kannalta on myös tärkeää välttää omiin tarpeisiin nähden liian kookkaissa rakennuksissa asumista.
Tähkänen kuitenkin kannustaa käyttämään olemassa olevaa rakennuskantaa ja välttämään rakennusten purkamista. Suomessa on paljon asumisen mahdollisuuksia myös maaseudulla, koska etätyöskentely on onnistunut hyvin ja ihmiset arvostavat luontoa ja tilaa.
– Tulevaisuudessa kiertotalous rakennusalalla kasvaa suuresti, fossiilisista polttoaineista pyritään eroon ja uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä vähennetään. Vuosittain Suomessa rakennetaan prosentin verran uutta ja puretaan prosentin verran vanhaa. Rakennuskanta ei siis juuri kasva vaan vain vaihtaa paikkaa, tai sitä korvataan uudella. Globaalilla mittakaavalla rakennuskanta kuitenkin kasvaa niin paljon, että myös uudisrakentamiseen tarvitaan teollisella mittakaavalla toteuttamiskelpoisia kierrätysmateriaaleja, Tähkänen arvioi.
Lähteet: puutuoteteollisuus.fi, ym.fi, Sampo Soimakallio, Tarja Häkkinen, Jyri Seppälä (2021). Puutuotteet hiilivarastona ja uusiutumattomien materiaalien korvaajina. Puurakentamisen lisäämisen vaikutukset kasvihuonekaasutaseisiin Suomessa vuoteen 2035 mennessä (Suomen ympäristökeskuksen raportteja 45 | 2021). Suomen ympäristökeskus.