Lähiruoka on paikallisesti tuotettua, jalostettua, mainostettua ja kulutettua ruokaa. Sellaisena voi pitää myös kaikkea kotimaista ruokaa. Lähiruoka edistää paikallista taloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria. Lyhyt jakeluketju ja hyvä jäljitettävyys lisäävät ruoan turvallisuutta. Monipuolinen ruokajärjestelmä varmistaa myös ruokaturvaamme.
Suomalaisen ruoan alkutuotanto
Suomi on maailman pohjoisin maata viljelevä valtio. Täällä viljellään eniten viljoja, kuten ohraa, kauraa, ruista ja vehnää, sekä perunaa, sokerijuurikasta, rypsiä ja kotieläinten rehuksi tarkoitettuja nurmikasveja. Kasvihuoneissa voidaan viljellä sellaisiakin kasveja, joiden viljely ei Suomen oloissa muuten onnistuisi ympäri vuoden. Esimerkiksi tomaattien ja kurkun myynnistä 70 prosenttia tulee kasvihuoneessa viljellyistä tuotteista.
Maitoa, munia, lihaa ja viljaa tuotetaan Suomessa suurin piirtein kulutusta vastaavasti. Elintarviketeollisuuden käyttämistä raaka-aineista kotimaista alkuperää on noin 80 prosenttia. Maitotuotteiden ja kananmunan omavaraisuusaste on ollut viime vuosina yli 100 prosenttia ja lihatuotteiden noin 90 prosenttia. Viljan omavaraisuusaste vaihtelee satokauden olosuhteiden vuoksi vuosittain. Rehuviljan, ohran ja kauran omavaraisuus on pysynyt vuosittain yli 100 prosentissa. Leipäviljan eli rukiin ja vehnän omavaraisuus on vaihdellut 50 prosentin ja 100 prosentin välillä.
Itä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka- ja yritysasiantuntijan Marja Niskasen mukaan merkittäviä lähiraaka-aineitamme ovat kasvikset, juurekset, hedelmät, marjat ja muut metsän antimet sekä villiyrtit. Pohjois-Savon alue on tyypillistä karjatalous- ja maidontuotantoaluetta. Meijeritoimintaa on esimerkiksi Lapinlahdella ja Suonenjoella. Tuottamisen lisäksi maitoa myös jalostetaan alueella, joten se on merkittävä raaka-aine. Pohjois-Savon alueelta saa lisäksi runsaasti kasviksia, juureksia ja marjoja, villikalaa, lihatuotteita sekä kananmunia ja hunajaa. Suonenjoki on tunnettu mansikastaan, jolle on haettu EU:n nimisuojaa. Etelä-Suomi puolestaan on viljanviljelyaluetta.
– Meillä on neljä ihanaa vuodenaikaa, joiden antimia voimme käyttää. Esimerkiksi alkukesä on raparperin aikaa, syksy omenan aikaa. Lautasella olevat satokauden maut ovat rikkautemme, Niskanen iloitsee.
Tuotteiden matka kuluttajille
Niskanen pitää erittäin tärkeänä sitä, että kaikki elintarvikeketjun osaset ovat mukana aina alkutuotannosta lähtien kuluttajien lautaselle asti ja että tuotetut raaka-aineet ja maut ovat korkealaatuisia. Hän kertoo, että ravintolat ja ruokapalveluyritykset sekä elintarvikkeiden valmistajat ovat tehneet uraauurtavaa työtä kokeilemalla innovatiivisesti erilaisia menuita ja komponentteja, mikä vuorostaan inspiroi kotikokkeja kokeilemaan erilaisia tuotteita.
Suomalaiset raaka-aineet taipuvat Niskasen mielestä kansainvälisiinkin makuihin. Satoa Kuopio Food Festivalissa esimerkiksi on ollut mukana paikallinen thairavintola, joka on tehnyt ruokaa suomalaisista raaka-aineista. Ravintolat myös osaavat taitavasti ”tuunata” suomalaisia perinneruokia tähän päivään sopivasti.
Niskanen näkee rikkautena myös ruoan taustalle aidosti muodostuvan tarinan, jonka merkityksen yrittäjätkin ovat oivaltaneet, olipa kyse elintarvikkeesta tai ravintola-annoksesta. Kun tuottaja kohtaa kuluttajan esimerkiksi REKO-toiminnan kautta tuomalla tuotteet itse kuluttajalle, tuotteen kasvot tulevat tutuiksi. REKO (Rejäl konsumtion – Reilua kuluttamista) on lähiruoan myynti- ja jakelumalli, jossa kuluttajat tilaavat lähiruokatuottajilta ruokaa suoraan ilman välikäsiä.
– Lähiruoan arvostus on selvästi lisääntynyt. Yrittäjät ovat ymmärtäneet, mikä merkitys lähiruoalla ja sen arvostuksella on, ja ravintolat osaavat kertoa tuottajasta asiakkaalle, Niskanen arvioi.
Lähteet: www.hyvaasuomesta.fi, www.ruokatieto.fi, www.mmm.fi, www.satoa.fi, www.aitojamakuja.fi
Itä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka- ja yritysasiantuntija Marja Niskanen, www.maajakotitalousnaiset.fi/ajankohtaista/kotivara, www.martat.fi, www.72tuntia.fi