Voikukka
Miksi: Voikukanlehdet ovat huimasti ravinteikkaampia ja vähemmän nitraattia sisältäviä kuin viljellyt salaatit. Lehdissä on paljon rautaa, kaliumia, magnesiumia, kalsiumia ja A- ja C-vitamiineja.
Kerääminen: Kasvin lehdet ovat parhaimmillaan varjossa kasvaneina ja alkukesästä. Lehden keskellä oleva ruoti muuttuu kitkerämmäksi sitä mukaa, mitä suurempia ja sahalaitaisempia lehdet ovat. Jos ruoti maistuu happamalle, ota se pois ja käytä vain lehtiosa.
Ruuat: Voikukanlehtiä voi käyttää sellaisenaan salaateissa, keitoissa ja muhennoksissa. Kukista voi valmistaa ”hunajaa”, siirappia, marmeladia, limonadia simaa, tai vaikkapa viiniä. Kuivattua ja jauhettua juurta voi käyttää mausteena vaikkapa keitoissa tai teen tekemiseen.
Maitohorsma
Miksi: Kasvin lehdissä on paljon ravintokuitua, fosforia, riboflaviinia ja C- ja A-vitamiinia. Parsan kaltainen kasvi.
Kerääminen: Maitohorsman varret ovat parhaimmillaan nuorina. Kerää lyhyitä kasveja, joiden varsissa ei ole vielä paljon lehtiä. Kukkia voi kerätä läpi kesän.
Valmistus: Pese varret hyvin, leikkaa niistä pois juuripää ja lehdet ja viimeistele perkaus kuorimalla. Latvapään tupsua ei tarvitse poistaa, sillä se on rapeaksi paistettuna herkullinen. Huuhtele hyvin ja kiehauta kevyesti suolavedessä.
Ruuat: Paista parsan tapaan maitohorsman varsia 3–5 minuuttia öljyn tai voin kera pannulla tai uunissa 200 asteessa. Kukista voit tehdä mehua tai koristella jälkiruuat. Silppua nuoria lehtiä salaatteihin. Kofeiinitonta teejuomaa voi tehdä lehdistä ennen kukintaa.
Nokkonen
Miksi: Nokkonen on yksi ravinteikkaimmista ja maukkaimmista villiyrteistä. Siinä on paljon A-, B-, C-, E- ja K-vitamiineja sekä rautaa. Neljäsosa kuivatusta lehdestä on kuitua. Maku-
maailmaltaan pinaattimainen, mutta lempeämpi.
Kerääminen: Nokkosenlehdet kannattaa kerätä ennen kukintaa aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin kasvin nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan. Nokkosesta otetaan talteen noin 10 senttimetriä latvasta ja hyväkuntoiset lehdet.
Valmistus: Huuhtele kerätyt kasvit ja ryöppää eli kiehauta nokkonen nopeasti ennen käyttöä. Kiehautetut nokkoset siivilöidään ja silputaan veitsellä pieniksi. Suuremman erän pienimisessä voi hyödyntää sauvasekoitinta. Ylijääneen nokkossilpun voi myös pakastaa noin desin käyttövalmiiksi annoksiksi.
Ruuat: Sopii pinaatin tapaan kaikkialle, kuten salaatteihin, keittoihin, lettuihin, sämpylöihin ja smoothieihin. Pienikin ripaus ruoan pinnalle ripoteltua nokkosjauhetta tekee ateriasta ravinteikkaamman.
Kuusenkerkkä
Miksi: Kuusenkerkät, eli silmut ja nuoret vuosikasvaimet, sisältävät runsaasti C-vitamiinia ja maistuvat kirpeän raikkailta. Kerkkien karoteenipitoisuus on myös korkea. Lisäksi niissä on paljon kivennäis- ja aromiaineita sekä antioksidanttisesti vaikuttavia flavonoideja.
Kerääminen: Paras aika kerätä kuusenkerkkiä on silloin, kun ne ovat vielä vaaleita, pehmeitä ja kooltaan noin 2–3 senttiä. Kerkät pitää käyttää heti keräämisen jälkeen tai pakastaa. Huomioi, että keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.
Ruuat: Kerkkiä voi syödä sellaisenaan esimerkiksi salaateissa, kala- ja kasvisruuissa, keitoissa tai leipomisessa. Niistä voi myös valmistaa teetä, erilaisia juomia, tai niitä voi kuivata jauheeksi.
Lähteet: yrttitarha.fi, martat.fi