Pahimmillaan kroonisilla kipupotilailla on takanaan yli 20 vuoden hoitokierre, kuvataan uutuuskirjassa Taistelua kipujen kanssa. Kesäkuussa julkaistu kirja kokoaa yksiin kansiin yli 150 tuki- ja liikuntaelinongelmista kärsineen kipupotilaan kertomukset.
Henkilökohtaiset tarinat tarjoavat runsaasti vertaistukea muille kipujen kanssa taisteleville. Tarinoista myös selviää, miten kipupotilaat ovat löytäneet apua arjessa selviämiseen. Jokainen on viime kädessä oman kehonsa paras asiantuntija, joten yksilöllisiä näkemyksiä tulee kunnioittaa. Potilaiden kertomukset herättävät ajatuksia siitä, millaisen arvon heidän hyvän hoitovasteen kokemuksensa saavat ja kuinka heidän näkemyksiään kunnioitetaan.
Kipupotilaiden moninaiset kertomukset, joissa on pahimmillaan takana lähes 20 vuoden hoitokierre, avaavat kehonlukutaidon merkityksen tuki- ja liikuntaelinongelmien hyvissä, apua tuovissa hoidoissa.
Yhdeksi hyväksi havaituksi hoidoksi on paljastunut muinainen kalevalainen jäsenkorjaus, joka on nykyään EU-nimisuojattu kansanlääkintäkeino. Elvytettyä perinnettä voi nykyään opiskella kolmevuotisessa koulutuksessa, ja hoitokeinolla on tieteellisesti osoitettu teho. Sen avulla voidaan muun muassa korjata asentovirheitä sekä parantaa tuki- ja liikuntaelinten kiputiloja.
Hoidossa tulee osata lukea kehoa eritellysti ja kokonaisuutena: tulee nähdä ja osata kehon muodon ja rakenteiden anatominen tarkastelu, nähdä mahdolliset erot oikean ja vasemman puolen välillä sekä nähdä ja ymmärtää mahdollisesti aiheutuneet fysiologiset muutokset. Hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi tarvitaan lisäksi manuaalisia taitoja, joiden avulla kehon muutoksia ja puolieroja palautetaan mahdollisimman hyvään rakenteelliseen ja toiminnalliseen tasapainoon.
Kirjassa osoitetaan perusteellisesti, että kalevalaisen jäsenkorjaushoidon hoidollinen osaaminen tulee kansalaisten, ja erityisesti kipupotilaiden, tahdon mukaisesti integroida osaksi terveydenhoitoa tuki- ja liikuntaelinpotilaiden hoidossa.
Kirjan tarinat vahvistavat seuran näkemystä siitä, että lääkärit hyötyisivät kehonlukutaidon opetuksesta. Silloin he voisivat ohjata potilaitaan manuaaliseen, mobilisoivaan hoitoon ja sitten fysioterapiaan, jolloin hyvän hoitovasteen tuki- ja liikuntaelinhoidot ovat toteutettavissa kustannustehokkaasti. Tieteellisten tutkimusten näytöt tukevat esitettyä toimintamallia.
Kipupotilaiden kokemusten perusteella hyvin toimiva keho on myös tie hyvinvoivaan mieleen. Kehon toimiessa päästään eroon turhista masennusdiagnooseista. Myös hoitava taho voi paremmin nähdessään potilaan elämänlaadun paranevan. Yhtälössä kaikki hyötyvät: potilas paranee, lääkärit ja hoitajat saavat tuloksia aikaan ja yhteiskunta sekä vakuutusyhtiöt säästävät merkittävästi. Laskennallisesti kivuttomuus voi tuottaa jopa kolmen miljardin euron vuosittaiset säästöt.
Kirjan on kustantanut Kalevalainen kansanparannus- säätiö ja toimittanut säätiön puheenjohtaja Päiviö Vertanen. Hänellä on yli 30 vuoden monipuolinen suomalaisen kansanparannusperinteen tuntemus.