Sään ääri-ilmiöt ovat koetelleet maataloutta usein viime vuosina. Vuorotellen pellot tulvivat ja vuorotellen kärsitään kuivuudesta. Maatalous on aina ollut sääherkkää, mikä huomattiin jo suurina nälkävuosina 1800-luvulla. Noina vuosina viljasato tuhoutui kolmena kesänä putkeen ja ruuasta oli huutava pula.
– Ratkaisuna siirryttiin säävarmempaan karjatalouteen ja ojitettiin suopeltoja karjan rehun tuotantoon. Nyt nämä kaksi ovat kuitenkin suurimmat päästöjen lähteet, vaikka tuotettua yksikköä kohti päästöjä onkin saatu alas, TKI-asiamies Miika Kajanus Savonia-ammattikorkeakoululta kertoo.
Kajanus kertoo, että vaikka Pohjois-Savossa tehdään jo erittäin hyvää ilmastotyötä, tekemistä riittää silti. Pohjois-Savon ilmastotiekartan ensimmäisen seurantaraportin mukaan alueen kokonaispäästöt laskivat 32 prosenttia vuosina 2007–2020. Maatalous on maakunnan ainoa sektori, jolla päästöt eivät alentuneet, ja se myös muodostaa 34 prosenttia kokonaispäästöistä.
– Karkeasti puolet maatalouden päästöistä tulee turvepelloilta, joita on kuitenkin vain 10 prosenttia peltoalasta, havainnollistaa Kajanus. Oma ruuantuotanto on merkittävä huoltovarmuustekijä, joten on tärkeää tunnistaa, millä pelloilla ruoantuotantoa voi jatkaa kestävästi ja taloudellisesti.
Asiaan on tartuttu tutkijoiden, maanomistajien, yritysten sekä viranomaisten voimin. Suomen ympäristökeskus polkaisi käyntiin Ilmastotoimenpiteiden kokonaisvaltainen arviointi valuma-alueilla – Systeemianalyysillä kohti hiilineutraalia maankäyttöä (SysteemiHiili) -hankkeen, joka pyrkii löytämään toimenpiteitä, joiden avulla maanomistajat voivat sekä hillitä ilmastonmuutosta että sopeutua siihen.
– Maanomistajat ovat tehneet hienoa työtä ja pohtineet keinoja sopeuttaa toimintaa muuttuvaan ilmastoon. Tänä vuonna Kiuruvedellä järjestetään vielä kolme työpajaa, jotka ovat avoimia kaikille kiinnostuneille, vinkkaa tutkimuspäällikkö Tuomo Eskelinen.
Työpajoissa maanomistajat pääsevät keskustelemaan asiantuntijoiden kanssa sekä verkostoitumaan keskenään. Asiantuntijat tuovat maanomistajien ilmastotyöhön esille tietoa uusista toimintatavoista, kuten säätösalaojituksesta, kosteikkoviljelystä tai kaksitasouomista. Lisäksi esillä on aina onnistuneita ja taloudellisesti järkeviä esimerkkejä. Tavoitteena on edistää kokonaiskestävyyttä, huomioiden sekä ilmasto- että vesistövaikutukset.
– Työpajat on huomattu hyväksi väyläksi keskustelulle. On tärkeää, että maanomistajat pääsevät itse pohtimaan, millaiset toimintatavat olisivat juuri heille sopivia päästöt ja talous huomioiden. Kokonaiskestävyyden edistäminen edellyttää uusinta tutkimustietoa, esimerkiksi mallinnuksista, ja aktiivista vuoropuhelua, pohtii Eskelinen.
SysteemiHiili on jaoteltu useampaan työpakettiin, ja niistä yhtä koordinoi Savonia-ammattikorkeakoulu. Pohjois-Savon pilotissa keskitytään erityisesti maahan, vesistöihin ja valuma-alueisiin. Hanke rahoitetaan maa- ja metsätalousministeriön
Hiilestä kiinni -tutkimus- ja innovaatio-ohjelmasta. Mukana hankkeessa ovat myös Luonnonvarakeskus Luke sekä Itä-Suomen yliopisto.
