Kun maailma sulkeutuu, elinpiiri pienenee kummasti. Itä-Helsingissä asunut Annika Vallo kuvailee tilannetta poteroitumiseksi: vain sinne pääsi, minne jalat kuljettivat. Tavallisesti 15 kilometrin matkan keskustaan hurautti metrolla muutamassa minuutissa, mutta koronan myötä joukkoliikenne oli poissa laskuista.
– Viime elokuussa päätin muuttaa Kuopioon. Syyskuussa asunto oli myyty ja lokakuussa olin jo täällä, nauraa Vallo.
Hetken mielijohteesta ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä Vallo tunsi haluavansa pois Helsingistä. Hän muutti sinne aikoinaan Rovaniemeltä ja ehti työskennellä olut- ja viskiasiantuntijana seitsemän vuoden ajan. Ensin Vallo teki täyskäännöksen ja vaihtoi alaa myynnin ja rekrytoinnin pariin, minkä jälkeen oli vuorossa asuinpaikan muutos. Entinen kotikaupunki Rovaniemi on kiva paikka käydä, muttei enää realistinen vaihtoehto pysyväksi asuinpaikaksi. Oulu tai Tampere sen sijaan tuntuivat mielekkäiltä kaupungeilta.
– Rakkaushan se lopulta toi Kuopioon. Olemme tunteneet 15 vuotta, mutta löysimme toisemme kunnolla vasta koronavuonna. Ihastuimme, rakastuimme, olimme etäsuhteessa kokonaiset kaksi kuukautta ja pohdimme kumpi muuttaa kumman luo. Valinta oli minulle helppo – päätin lähteä Kuopioon, Vallo hymyilee.
Muutto suhteellisen tuntemattomaan kaupunkiin ei Valloa jännittänyt, sillä hänellä oli puolisonsa ja nuorkauppakamariharrastuksen kautta kaupungissa jo muutamia tuttuja. Lisäksi työpaikka pysyi samana. Vallo on toiminut Master Suomella liikkeenjohdon konsulttina ja myynnin vetäjänä puolentoista vuoden ajan. Yritys auttaa tekemään rekrytoinnista kustannustehokkaampaa ja parantamaan valintojen osuvuutta modernin online-testauksen avulla – varsinkin etätoteutuksena. Sekä Masterin tiimi että asiakkaat ovat levittäytyneet pitkin Suomea, joten työtehtävät sujuvat hyvin mistä tahansa.
– Kuopiolla kävi tuuri, että se sai minut, nauraa Vallo.
Vallo kuvaa itseään varsinaiseksi kyläluudaksi ja on tottunut suhaamaan Suomea ristiin rastiin. Näinpä Kuopion sijainti keskellä maata on vallan passeli. Junalla voi hurauttaa muutamassa tunnissa Helsinkiin tai Ouluun moikkaamaan ystäviä. Matkan aikana voi tehdä vaikka töitä.
– Varmaan siitä syystä muutto ei ollut shokki, sillä pidän tiivistä yhteyttä muualla asuviin ystäviini. Meillä on ollut melkein vuoden ajan perjantaisin etäafterit töiden jälkeen. Vaikka olemme olleet omissa oloissamme, voimme silti olla sosiaalisia, Vallo kertoo.
Sama pätee työskentelyyn etänä. Vallon mukaan heillä panostetaan myös virtuaalisesti tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Viikkopalaverit pidetään säännöllisesti maanantaisin, ja niiden alussa käytetään aina vartti viikonloppukuulumisten läpikäymiseen. Näin jokainen pääsee myös rupattelemaan ja usean kuukauden tauko livenäkemisestä ei vaikuta niin pahalta.
– Käytämme myös aina kameraa, sillä ihmisen on paljon raskaampaa seurata pelkkää vilkkuvaa profiilikuvaa ja yrittää kuvitella mielessään, miten toinen liikehtii. Etäpalaverit ovat myös myyntityössä intensiivisempiä, kun kyseessä on käytännössä tunnin mittainen läsnäolo- ja esiintymisharjoitus. Siksi olen päättänyt rytmittää päivääni enintään kolme palaveria, kertoo Vallo.
Vallo kertoo, että hänellä on käytössään seisomapöytä, joten hän pystyy olemaan vähän kauempana kamerasta. Samalla on helpompi elehtiä ja liikkua samoin kuin livenä. Vallo muistuttaa, että kameraan kannattaa vilkaista aina välillä, mikä tuo keskusteluun silmiin katsomisen efektin. Jatkuva tuijottaminen voi olla vastapuolesta pelottavaa.
– Vaikuttavuutta voi lisätä myös etsimällä kaikki mahdolliset materiaalit yhden klikkauksen päähän. Tuo luotettavuutta, kun palaveriin on valmistautunut hyvin ja on ajatellut askeleen asiakasta pidemmälle, vinkkaa Vallo.
Työskentelijänä Vallo kertoo olevansa rönsyilevä persoona, joka tykkää puuhata yksin. Tärkeintä on kuitenkin pitää mielessä tavoitteet, joita kohti mennään koko ajan, vaikka työtehtäviä vaihtelisi ja edistäisi eri tahtiin.
Kameraa ei Vallon mukaan kannata ujostella, sillä se on välttämätön yhteyden luomisessa etänä sekä yllättävän armollinen. Eräänä aamuna Vallo oli tulossa salilta, ja palaverin alkuun jäi vain muutama minuutti. Hän vetäisi päälleen pinkin paidan, pinkkiä huulipunaa ja nopean ripsivärin. Kirkkaat värit ovat hänen kokemuksensa mukaan kiireisen aamun pelastajia.
Kuntosalin lisäksi vastapainoa kotona työskentelyyn tuo ulkona liikkuminen.
Vallo kuvailee itseään ulkoilijaksi ja sisävesi-ihmiseksi. Kuopion kaupungin luonto, vesistö, liikuntapaikat ja kompaktius ovat sen ehdottomia valttikortteja. Liikkuminen on helppoa, kun kaikkialle on lyhyt matka. Varsinkin sähköavusteiset kaupunkipyörät ovat olleet Vallolle mielekäs tapa liikkua. Pääkaupungista Vallo jäi kaipaamaan ainoastaan runsaampaa kirpputoritarjontaa.
– Kuopio on vastannut odotuksia, mutta tottahan on, että kaupungin hiljentymisen takia en ihan täysin vielä ole päässyt integroitumaan. Ja pyykkituvalla eläkeläisten kanssa meinaa välillä olla hieman kielimuuria. Olen onneksi nokkela, joten saan pääteltyä yleensä asiayhteydestä mistä puhutaan, Vallo nauraa.
Savolainen sarkasmi on yllättänyt Vallon positiivisesti myös bussikorttiostoksilla. Hän oli poikennut paikalliseen R-kioskiin tiedustelemaan, josko sieltä saisi pääkaupunkiseudun tapaan hankittua bussikortin. Myyjä ohjasi Vallon Sokkarille tai Petoselle. Koska Vallo oli ennen muuttoaan tutkinut eri asuinalueita, hän varmisteli myyjältä, että eikö se Petonen ole kuitenkin aika kaukana.
– Myyjä vastasi: ”Kyllähän sinne kävelee, jos on aikaa.” Tämä kiteytti savolaisuuden ja sykähdytti minua, Vallo nauraa.